Eilen vietettiin eskarin ja päivähoitolaisten yhteistä kevätjuhlaa. Kuinka paljon nuo lapset kasvavat ja kehittyvät puolessa vuodessa!! Juurihan se eskari alkoi ja kaikki tytöt näyttivät päiväkerholaisilta ja nyt nuo samaiset tytöt ovat koululaisen oloisia ja valmiina lähtemään kouluun ja ulos maailmaan.
Ja arvasin, että kyyneleitä saan juhlassa vuodattaa - kyyneleet tulivat silmiin, kun eskariope, apuope ja hoitolaisten hoitajat esittivät tytöille Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun. Meidän pienin ei ole enää pieni ja toivon sydämestäni hänelle -ja kaikille muillekin eskarilaisille- turvallista ja onnellista matkaa koulutielle:)
No, tytöt saivat siis eskaritodistukset ja kukkia sylin täydeltä. Tässä eskariopelta saadut kukkaset neidin itse maalaamassa maljakossa:
609237.jpg

Tänään sain valmiiksi toisenkin hiuspannan (taas unohdin miten se kirjoitetaan...se clapo....), tosin molemmat ovat TAAS viimeistelyä vailla. Ylempänä oleva on tehty jotenkuten ohjeen mukaan (yritin muistella ohjetta omasta päästä) ja toiseen kokeilin tuon krokotiilisukan mallikertaa. Lankana on Garnstudion Fabel ja puikkona 3,5mm pyöröt.
609236.jpg
Krokotiilimallikerta sujui hyvin puoleenväliin asti, mutta loppuosa oli pientä kikkailua. Sen takia lisätyiden kerrosten kohdalla "nypykät" eivät välttämättä osuneet kohdakkain samalle kerrokselle. Mutta se ei erotu mielestäni niin rumasti, että haittaisi.
Krokotiilimallikerrassa silmukkaluvun tulee olla jaollinen 5:llä. Ensin neulotaan 4 krs 3o, 2n ja 5 krs:lla neulotaan lk, nosta 1 s, neulo 2oyht, lk, 2n.

Ja koska noita keskeneräisiä töitä on niin vähän (HEHEH), puikoille pääsi tänä aamuna tämä:
609235.jpg
Lankana Pomegranite (mohair,puuvilla,viskoosi) ja puikkoina nro 9 pyöröt.
Ja mallikertana taas tuttu ja turvallinen lk, 2oyht. Koska tuo lanka on niin paksunoloista, halusin kaulaliinaan ilmavuutta lk:den avulla.

Ja lopuksi tuon ihanan laulun sanat:

            Peppi Pitkätossun Jäähyväislaulu  

On laiva valmiina lähtöön se kaukomaille käy missä taivaalla illan tullen ei pohjan tähteä näy.
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan käymme ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan.
Me tiedämme että sä lähdet vain koska muuta et voi ja me toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa saa.
Ja jollet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan .